KOSKAAN EN TAJUNNUT

Koskaan en tajunnut, miksi keskenjääneet unelmat

ovat kuolleet.

Koskaan en tajunnut, miksi jalot tietäjät

ovat halveksittuja.

Koskaan en tajunnut, miksi läpikuultavaa aikaa

kidutetaan.

Kukaties valo on valehdellut

synkästä etäisyydestä

Koskaan en tajunnut naisellisten hyväilyjen

hellää yksinäisyyttä.

En liioin tajunnut

riisuttujen naamioiden alta paljastunutta tarkoitusta.

Vuodet menevät menojaan eivätkä kysy:

"Kuka on roisto?"

Minäkin menen ja vien pois

haalean muiston.

Voin toki olla ilman sitäkin,

mutta minua vaivaa,

miten löydän kaiken

pahan onnen tarkoituksen.

Usko koputtaa räjähdysherkkänä

ovelleni.

Avaan ikkunan.

Häikäilemätön maailma

romahtaa.